Kun kiekko putoaa jäähän Milanossa helmikuussa 2026, päättyy yksi jääkiekkohistorian pisimmistä odotuksista. Kaksitoista vuotta. Niin kauan on kulunut siitä, kun maailman parhaat jääkiekkoilijat nähtiin edellisen kerran olympiajäillä.
Joulukuun 2025 pimetessä suomalaisten katseet kääntyvät kohti Italiaa. Milano-Cortinan talviolympialaiset eivät ole tällä kertaa ”vain yhdet kisat muiden joukossa”. Ne ovat turnaus, jota on odotettu Sotšista 2014 saakka. Pyeongchang 2018 ja Peking 2022 pelattiin ilman NHL-pelaajia, ja vaikka Suomi voittikin historiallisesti kultaa Pekingissä, ilmassa on roikkunut vuosia yksi kysymys: Kuka on paras silloin, kun kaikki ovat mukana?
Nyt saamme vastauksen.
Best-on-Best – Sukupolvien kohtaaminen
Termi ”best-on-best” on toistunut kiekkoihmisten huulilla kyllästymiseen asti, mutta syystä. Kokonainen sukupolvi supertähtiä on jäänyt paitsi olympiakokemuksesta.
Connor McDavid, Auston Matthews, Nathan MacKinnon, Cale Makar – lajin kirkkaimmat tähdet eivät ole koskaan pelanneet olympialaisissa. Suomella tilanne on sama: Sebastian Aho, Mikko Rantanen ja Miro Heiskanen ovat voittaneet Stanley Cupeja ja henkilökohtaisia palkintoja, mutta leijonapaita olympiajäillä on heille uusi kokemus.
Turnauksen erityisyyttä lisää se, että näemme todennäköisesti soihtujen vaihdon. Sidney Crosby, Kanadan legenda, on mukana luultavasti viimeistä kertaa, rinnallaan nuori supertähti Connor Bedard. Tämä on turnaus, jossa vanhat mestarit kohtaavat nuoret haastajat.
Leijonat – Hallitseva mestari, mutta haastaja
Suomi lähtee kisoihin teknisesti hallitsevana olympiavoittajana, mutta asetelma on täysin eri kuin Pekingissä 2022. Silloin Leijonat oli Euroopan paras joukkue ja suurin voittajasuosikki. Nyt, kun NHL on mukana, pelin taso nousee eksponentiaalisesti.
Suomella on kuitenkin jalkeilla kaikkien aikojen kovin materiaalinsa.
1. Sentteriosasto: Aleksander Barkovin jääminen sivuun loukkaantumisen vuoksi on Leijonille valtava takaisku, mutta se ei pudota Suomea mitalitaistelusta. Keskikaistan johtajuus siirtyy nyt entistä painavammin Sebastian Ahon (Carolina Hurricanes) ja Roope Hintzin (Dallas Stars) harteille. Vaikka maailman parhaan kahden suunnan hyökkääjän puuttuminen on korvaamaton menetys, Ahon ja Hintzin muodostama kärkikaksikko kestää yhä vertailun turnauksen eliittiin. Katseet kääntyvät nyt myös ”seuraavaan aaltoon”: pystyykö esimerkiksi Anton Lundell nousemaan uransa tärkeimmässä paikassa täyttämään kapteenin jättämät saappaat? Suomen keskikaista on yhä laadukas, mutta virhemarginaali on pienentynyt merkittävästi.
2. Puolustuksen uusi aika: Miro Heiskanen on yksi maailman parhaista puolustajista. Hänen tukenaan on Esa Lindellin kaltaisia luottosotureita. Kysymysmerkkejä on enemmän puolustuksen syvyydessä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin, mutta kärki on terävä.
3. Maalivahtipeli: Juuse Saros ja Ukko-Pekka Luukkonen ovat kantaneet suuria vastuita NHL:ssä. Suomi ei kaadu maalivahteihin, se on varmaa.
Päävalmentaja Antti Pennaselle turnaus on uran kovin testi. Jukka Jalosen aikakauden jälkeen odotukset ovat valtavat, ja Pennasen on onnistuttava hitsaamaan NHL-miljonäärit yhtenäiseksi joukkueeksi lyhyessä ajassa.
Suurimmat uhkakuvat ja vastustajat
Vaikka Suomi on vahva, vastustajat ovat pelottavan kovia.
- Kanada: Aina suosikki. Sentteriosasto McDavid–MacKinnon–Crosby on lähes epäreilu. Kanadan syvyys on niin valtava, että he voisivat lähettää kisoihin kaksi joukkuetta, jotka molemmat taistelisivat mitaleista.
- Yhdysvallat: USA:n joukkue on muuttunut radikaalisti 12 vuodessa. Heillä on nyt taitoa (Matthews, Hughesin veljekset) enemmän kuin koskaan, mutta myös kovuutta (Tkachukin veljekset). Monet pitävät USA:ta kisojen suurimpana uhkana Kanadalle.
- Ruotsi: Länsinaapuri saa jalkeille puolustuksen, joka on ehkä kisojen paras. Victor Hedman, Rasmus Dahlin ja Erik Karlsson tuovat kiekollisuutta, johon harva pystyy vastaamaan.
Merkittävä poissaolija on Venäjä, joka on suljettu kansainvälisestä jääkiekosta hyökkäyssodan vuoksi. Tämä muuttaa turnauksen dynamiikkaa, sillä yksi perinteinen mitalisuosikki on poissa pelistä.
Miksi nämä kisat ovat tärkeät?
Jääkiekko on laji, joka elää kansainvälisistä turnauksista, mutta World Cupin puute ja olympialaisten NHL-tauko ovat syöneet lajin globaalia näkyvyyttä. Milano 2026 on jääkiekon ”Super Bowl” potenssiin kymmenen.
Kyse ei ole vain kullasta. Kyse on siitä, että näemme vihdoin, mihin Suomen kultainen sukupolvi pystyy, kun vastassa on absoluuttinen maailman kärki.
Helmikuussa Suomi pysähtyy. Työpaikkojen kahvihuoneissa puhutaan vain yhdestä asiasta. Yökukkujat valvovat pelien äärellä. Onko Leijonista kaatamaan Kanadan supertähtiä vilisevä sikermä?
Vastaus saadaan pian. Mutta yksi asia on varma: jääkiekko on parasta silloin, kun parhaat ovat paikalla.
